*

Kaija Olin-Arvola Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa.

Hyvää vappua!

  • Ylitalo Sammatin Myllykylässä
    Ylitalo Sammatin Myllykylässä
  • Ylitalon navetta
    Ylitalon navetta
  • Viktor ja Ida Lindell os. Nyman
    Viktor ja Ida Lindell os. Nyman
  • Juho Åhl
    Juho Åhl
  • Teloitus Västankvarnissa
    Teloitus Västankvarnissa
  • Nainen kuvassa todennäköisesti Tekla Åhl
    Nainen kuvassa todennäköisesti Tekla Åhl
  • Heinänteko Koivunummessa Sammatin Luskalassa
    Heinänteko Koivunummessa Sammatin Luskalassa
  • Juho Åhl eli Ooli-setä ja Antti Koski
    Juho Åhl eli Ooli-setä ja Antti Koski
  • Matilda Stenfeldt mökissään ja helsinkiläinen kesävieras
    Matilda Stenfeldt mökissään ja helsinkiläinen kesävieras
  • Mummuni hautajaiset
    Mummuni hautajaiset

Vappu ei ole minulle mikään riehakas kevätjuhla. Syy siihen selviää seuraavasta. Minun vappuni on käyntejä hautausmailla. Minä en kykene enkä haluakaan unohtaa.

Kuvassa Sammatin Myllykylässä sijaitseva Ylitalo, missä suojeluskuntalaiset ja saksalaiset pitivät päämajaa keväällä 1918. Tilan navettaan oli vangittu punaisia työväenyhdityksen jäseniä. Sieltä heidät tuotiin taloon kuulusteltaviksi ja kidutettaviksi. Yksi henkilö onnistui pakenemaan sontaluukusta. Yksi haudattiin elävältä talon taakse nummeen. Yksi miehistä oli minun vaarini Vihtori Lindell, joka on kuvassa vaimonsa Ida Matilda Lindellin os. Nyman kanssa. Vaarini rikos oli kuuluminen työväenyhdistykseen. Kun Sammatissa alkoivat vangitsemiset, vaarini piiloutui kahden muun miehen kanssa Ruokoparman luolaan. Heidät antoi ilmi vähämielinen poika, joka oli nähnyt paikalta nousevan savua. Miehet olivat aseettomia. Kiinniotettaessa 1.5. vaariani haavoitettiin päähän ja reisiin. Häntä ei kuitenkaan viety suoraan Ylitaloon, vaan ensin verissäpäin kotinsa pihalle vaimonsa ja kolmen pienen lapsen eteen ja yksi kiinniottajista sanoi: ”Kato ny Iitu Vihtoriis. Ny sää näät sen viimesen kerran”. Vasta kuudentena päivänä hän yhdessä 11 muun miehen kanssa joutui kävelemään Nummen Tavolaan n. 12 kilometrin matkan. Siellä hänet ammuttiin ja sotkettiin suohon.

Lisää Sammatin tapahtumista: Anne Heimo: Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia.

Kuvassa Juho Åhl, jota syytettiin pommin heittämisestä kymmeniä kuolemantuomioita syyttömille jakaneen isännän makuuhuoneeseen. Todisteita ei ollut eikä tuomiota. Juho Åhl oli vankina Tammisaaressa. Kahdessa kuvassa Västankvarnissa teloitettavaksi vietävä ja ammuttu Tekla Åhl os. Nyman, joka oli Juho Åhlin vaimo ja mummuni sisko. Kun Ooli-setä pääsi pois keskitysleiriltä, hän meni mummun tykö, koska tiesi, että Iitulla on ainakin leipää ja perunaa. Mummu oli viennyt Ooli-sedälle muutaman kerran ruokaa leirille Sammatista Tammisaareen hevosella. Lopun elämänsä nämä kaksi leskeä asuivat yhdessä ja kasvattivat aikuisiksi mummun lapset. Heinänteossa äitini, Kyllikki Olin os. Lindell, toinen vasemmalta vieressään mummu Ida Matilda Lindell os. Nyman sekä hänen kaksi sisartaan. Oikealla minun isän, Hannes Olin. Ooli-setä ja Liisu-hevonen sekä Antti Koski, vaarini sisarenpoika, joka katosi jäljettömiin 70-luvulla.

Kuvassa Matilda Stenfeldt, joka oli Vihtori Lindellin äiti. Häneltä tapettiin valkoisessa terrorissa 1918 kaikkiaan kolme poikaa. Nuorin poika onnistui piileskelemään teloittajilta. Vielä vuosia myöhemmin joku isännistä oli sanonut Isomummulle, että olisi se Oskarikin pitänyt tappaa, ettei olisi jäänyt tänne vihaamaan. Kaikkiaan Isomummu saattoi hautaan kolme miestä. Hänen pienessä mäkituvassaan oli aluksi vain maalattia, mutta vuonna 1918 oli talon alla jo maakellari, jossa Oskari oli piilossa Haarjärven metsistä palattuaan.

Kuvassa mummun arkku Sammatin kirkossa. Siihen asti minä olin ollut melkein aina mummun ja Ooli-sedän hoidossa, kun äidillä oli tarpeeksi työtä sisaruksissa. Vasemmalla Juho Åhl, oikealla olen minä isän sormi olkapäälläni. Kädessäni minulla on freesiat, jotka jouduin heittämään hautaan. Ne kukat putoavat ikuisesti.

Muistelmat mummustani löytyvät täältä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kiitos toivotuksista, ja

Hyvää Vappua Kaijallekin valkoisen armeijan kiväärimiehen (1893-1969) tyttärenpojalta ja suomalaisen SS-taistelijan (1918-2002) pojalta! Sama pätee minuun: en unohda, en halua unohtaa, ja hautuumaalle teen omia kunniakäyntejäni silloin tällöin - en kuitenkaan 1.5.

Vapussa ei todellakaan ole mitään riehumista, miksi olisikaan?

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Hyvää kevättä sinulle myös! Olitko mukana Lahdessa Fellmannin pellon tapahtumassa?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Vilkaisin googlesta, koska en tiennyt asiasta juuri mitään. En siis ole osallistunut. N. 150 km idempänä Joutsenossa oli keväällä 1918 rintamataisteluja punaisten ja valkoisten kesken, ja siellä isoisänikin sai ainakin jonkinlaisen tulikasteen, mutta yksityiskohdista en tiedä sen enempää. Pappa oli taustaltaan hyvin tyypillinen talonpoikaisarmeijan edustaja, joka muuten vanhoilla päivillään puhui tapahtumasta "veljessotana".

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola Vastaus kommenttiin #3

Meillä kotona ei paljon puhuttu. Äiti kyllä itki paljon. Hän itki silloinkin, kun minä liityin SKP:hen. Itkunsa syyksi hän sanoi pelon, että minulle vielä kävisi niin kuin vaarilleni. Veljessodasta ja kapinasta puhuttiin meillä. Kansalaissodasta myös. Sammatissa asia oli hyvin arka, kun väkilukuun suhteutettuna uhrien määrä oli Suomen suurimpia ja melkein kaikki ihmiset olivat vielä sukua keskenään, jos ei muuta, niin väärän koivun kautta. Vielä silloin, kun minä kävin kansakoulua minua haukuttiin punikin kakaraksi.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Menen aamulla Porvoossa punaisten teloitettujen haudalle. Siellä on muistotilaisuus.

Porvoossa teloitettiin punaisia pääosin kolmessa vaiheessa vuoden 1918 kevään ja alkukesän aikana, 26. huhtikuuta, 16. toukokuuta ja 4. kesäkuuta.

Yksittäisiä pikateloituksia tapahtui vielä heinäkuun alussa. Teloitukset pantiin toimeen viikon-kahden kuluttua vangitsemisesta.

Porvoon ja Porvoon maalaiskunnan punaisten joukoissa taistelleista nuorin poika oli 14-vuotias Tauno Heino, joka surmattiin Viipurissa 24.6.1918. Nuorin tyttö oli 15-vuotias Dagmar Hjort, joka teloitettiin 7.5.1918 Lahdessa. Vanhimmat taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä kuolleet olivat yli 60-vuotiaita miehiä.

Kaija Olin-Arvolan kertomus toistuu sadoilla paikkakunnilla ympäri Suomea.

Mitään ei saa unohtaa, ketään ei saa jättää.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Kiitokset Kaijalle kirjoittamistaan, että muistettaisiin noista vaikeista ajoista kauan sitten, edes jotakin.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos! Nyt on aika lähteä haudoille.

Toimituksen poiminnat