Mielipide ei ole totuus

 

Iltalehti oli tarttunut 10.1.2018 Laura Huhtasaaren mielipiteeseen ja kirjoitti:

”- Näin sananvapauden päivänä minulle tulee mieleen sitaatti. Oppiaksesi kuka hallitsee sinua, selvitä, ketä et saa arvostella, perussuomalaisten presidenttiehdokas Laura Huhtasaari sanoi Satakunnan Kansan videohaastattelussa 3. toukokuuta 2016.

Asian tiimoilta Iltalehteen yhteyttä ottaneen henkilön mukaan Huhtasaarella on ollut sama lausahdus myös Facebookin kansikuvana sekä viittaus siihen, että lausahdus olisi peräisin 1778 kuolleelta ranskalaisfilosofilta Voltairelta.

Tosi asiassa mietelmän on "keksinyt" amerikkalainen uusnatsi, joka tuomittiin 2008 lapsipornon hallussapidosta 23 kuukauden vankeusrangaistukseen, mutta vapautui neljä kuukautta vankeusrangaistusta kärsittyään.

– Se, että lausahdus ei ole Voltairen, ei ollut tiedossa eli niiltä osin kyse on erehdyksestä, Huhtasaari viestittää Iltalehdelle.

– Tärkeämpää on se, mitä sanoo kuin se, kuka sanoo, koska kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. Lausahdus on kuitenkin osuva ja totta, sanoipa sen ensimmäiseksi kuka tahansa. Uusnatsin ja rikollisen ajatusmaailmaa tai arvoja en tietenkään muuten jaa, Huhtasaari lisää.”

Sinänsä paradoksaalista on, että väite itsessään pitää jo sisällään totalitarismin siemenen: Sananvapauteen luonnollisesti kuuluu, että ketä tahansa voi ja pitääkin arvostella.

Aiheesta kehkeytyi fb-seinälläni keskustelu, Otto Otto Potto Saavalainen ryhtyi väittämään asian esille ottamista ajojahdiksi Huhtasaarta vastan.

Keskusteluun liittyi myös Jari Halonen: ”Totuus on mikä on, sanojasta riippumatta. Totuuden sanojan tausta tai poliittinen väri ei muuta totuutta epätodeksi. Ja tuo lause poliittisesti on jo loogisesti totta.”

Minä kuitenkin lähden siitä, että totuus on suhde. Se on vähintään kaksipaikkainen relaatio. Se on subjektiivisen tajunnan ja objektiivisen todellisuuden välinen adekvaatti vastaavuus. Arvoarvostelmilla ei ole totuusarvoa lainkaan. Tämä Huhtasaaren käyttämä  meemi on arvoarvostelma, josta minä olen vahvasti eri mieltä. Minusta jokaista saa arvostella ja vallankin hallitsijoita pitää arvostella. 

Vai pitäisikö sanoa, että koko virke on pelkkää retoriikkaa. Siinä siis esitetään väite, että jotain voisi oppia siitä, ketä ei saa arvostella. Mitä se oppi on, jos se kerran on jo tiedossa?

Olen itse ollut aina sitä mieltä, että totuus ei riipu sanojasta, vaikka Suomessa onkin vallalla käytäntö, että oleellista ei ole, mitä sanoo, vaan nimenomaan kuka sanoo.

Sekin heijastaa tämän maan auktoriteettiuskoisuutta. Se puolestaan on vallankäyttöä, jolla vahvistetaan hegemoniaa. Kuinkas muuten?

Ja mitä me opimme tästä? Ainakin sen, että saatana piilee sivulauseissa ja mielipiteissä.

kaijaolinarvola
Sitoutumaton Raasepori

Runoilija ja kiroilija.
Olen syntynyt 1918 Sammatissa. Olen ikuinen väärinajattelija, joka toisinaan on oikeassa. Epäilijöille tiedoksi: Kyseinen vuosi on sieluruumiini syntymäaika. Lihallisena ilmaannuin tänne kylmään Pohjolaan vuonna 1948 helvetisti huutaen. Lisätietoja:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaija_Olin-Arvola
Vuonna 1963 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta(loisena elämisestä). Ote kuulustelupöytäkirjasta salakuljetettiin myöhemmin länteen.
Tuomari: "Mikä on ammattinne?"
Brodsky: "Olen runoilija."
Tuomari: "Kuka on muka sanonut että olette runoilija? Oletteko opiskellut runoutta?"
Brodsky: "Minusta runoilijaksi ei tulla opiskelemalla runoutta." Tuomari: "Mistä se taito sitten tulee?"
Brodsky: "Luulisin, että Jumalalta."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu