Kaija Olin-Arvola Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa.

Politiikka yhteisten asioiden hoitamiseksi!

  • Iiro ja Tuuli. "Ratsuni jäljet on lumi peittänyt, ne, joiden edellä ratsastin, kummeksuvat: mitä tietä hän meni?"
    Iiro ja Tuuli. "Ratsuni jäljet on lumi peittänyt, ne, joiden edellä ratsastin, kummeksuvat: mitä tietä hän meni?"
  • Iiron lippu ei tuulessa liehunut.
    Iiron lippu ei tuulessa liehunut.

Kun olin hieman toipunut poikani järkyttävästä kuolemasta, lähetin kaikille kansanedustajille ja myös presidentti Sauli Niinistölle hänen avustajansa Katri Makkosen välityksellä seuraavan kirjeen 28.5.2018:

Arvoisa kansanedustaja!

Niin kuin hyvin tiedätte, tässä maailman onnellisimmassa maassa keskimäärin kaksi ja puoli ihmistä tekee joka päivä itsemurhan. Ehdottaisin, että pitäisitte hiljaisen hetken kaikkien sotesotkujenne keskellä kaikkien aktiivimallien ja muiden viranomaiskiusausten kohteena olleiden ihmisten ja samalla myös ainoan poikamme Iiro Antero Arvolan itsemurhan kunnioittamiseksi ja muistamiseksi.

R.I.P. IIRO ANTERO ARVOLA 8.6.1980-26.5.2018

Ei mikään lintu eksy tähän lymypaikkaani, ei mikään musta pääskynen kaipausta tuoden, ei mikään valkea lokki myrskyä ennustaen. Kallioiden varjossa on minun kesyttömyyteni varuillaan, valmiina pakenemaan pienintäkin risahdusta, lähestyvää askelta. Äänetön ja sinertävä on minun maailmani, autuas. Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen. Minulla on kultainen portti itään – rakkaudelle, joka ei tule koskaan, minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle, minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.

Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas.

 

Iiron Isän Kari Arvolan kirjoitus

 

Poikani Iiro Antero Arvola otti hengen itseltään kotonaan sunnuntaita vasten yöllä. Ratkaisua edelsi kuukausien taistelu Kelan ja työllisyysviranomaisten kanssa.

Hän veti itsensä loppuun Koverharin valimossa, jonka ulkomaiset sijoittajaketkut ajoivat konkurssiin. Sen jälkeen seurasi loputon pompottaminen eri instanssien välillä.

Iiro oli sekä fyysisesti että psyykkisesti täysin lopussa, mutta asianomaiset ns. terveydenhoito- ja sosiaaliviranomaiset eivät kuukausien seurannan, jopa videokameralla suoritetun, perusteella osanneet mitenkään miestä auttaa.

Me Iiron vanhempina yritimme tehdä kaikkemme ja oli myös hyviä yhteisiä aikoja. Eläkeläisten antama tuki ei riitä. Siksi meillä Suomessa pitäisi olla maahan asti putoamisen estävät sosiaaliset turvaverkot.

Mutta Iiro teki oman ratkaisunsa. Löysin hänet varhain sunnuntaiaamuna 27.5.2018 lastausliinan varassa riippumasta tallin eteisestä. Kun häntä halasin viimeisen kerran, mies oli kylmä ja kangistunut.

Näin päättyi tämä tarina suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Tulkaa minulle puhumaan sotesta, niin vastaus tulee välittömästi ja voimalla.

Tänään Iiron lippu puolitangossa ei liehunut.

 

Kansanedustajien vastauksia, presidentti Sauli Niinistö ei vaivutunut

 

Nyt olen saanut vastauksen 16 kansanedustajalta. Osanottonsa esittivät Matti Semi, Ville Tavio, Paavo Arhinmäki, Ben Zyskowicz, Sami Savio, Ritva Elomaa, Eeva-Johanna Eloranta, Olli-Poika Parviainen ja Markku Pakkanen, joka jakoi kanssani oman kohtalonsa asiassa sekä Antero Laukkanen, joka kiitti siitä että jaksoimme kirjoittaa asiasta.

Varsainaiseen asiaan vastasi Krista Kiuru: ” Osanottoni poikanne poismenon johdosta. Niin ikävä ja surullinen oli poikanne kohtalo yhteiskunnan rattaiden väliin putoamisessa ja avun ulkopuolelle jäämisessä. Olen pahoillani siitä, että asiat eivät järjestyneet ja palvelut eivät pelanneet.”

Samoin Johanna Karimäki: ” Lämmin osanottoni suureen suruunne. Olen niin pahoillani hallituksen kylmästä politiikasta. Voimia syvään suruun, toivon että kauniit muistot vielä joskus tuovat lohtua. ”

Tiina Elovaara käsitti asian: ” Syvä osanottoni suruunne ja poikanne edesmenoon. Pysäyttävä posti. Meidän on kyettävä tekemään enemmän niiden ihmisten eteen joiden hätä on suuri. Itsemurhien estäminen pitää nostaa korkeammalle yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, kuten myös varhaisen tuen ja puuttumisen malli. Loppuun palaminen ja uupumus ovat liian yleisiä asioita, joihin ei aina tartuta riittävällä vakavuudella. Vien viestiä eteenpäin. Voimia surussanne, joka lienee kestämätön,”

Reijo Hongiston vastaus sai kyynelet vuotamaan: ” Arvoisa Kaija Olin-Arvola Arvoisa Kari Arvola Luin viestinne äärimmäisen surun vallassa. Tunnustan suoraan, että minulla ei ole sanoja joilla Teitä lohduttaa.

Olisi äärimmäinen loukkaus Teitä kohtaan kirjoittaa, että minä tiedän miltä Teistä tuntuu. Se ei pitäisi paikkaansa, sillä vain sellainen henkilö joka on joutunut hautaamaan oman lapsensa, tietää, miltä rakkaasta lapsesta luopuminen tuntuu. Sivulliset voivat vain arvailla, mutta he eivät tiedä. Tämän takia en kirjoita että minä tiedän miltä Teistä tuntuu.

Sen sijaan minä kirjoitan, että voin vähäisessä määrin aavistaa, miltä oman lapsen menettäminen tuntuu ja millaisia ajatuksia se vanhemmissa sekä jäljelle jääneissä sisaruksissa aiheuttaa. Kun lapsen menettää vielä noin traagisella tavalla, tunnekuohu on erittäin suuri. Sitä ei voi sanoin selittää, eikä kuvata.

Ennen kansanedustajan tehtävää toimin poliisina 27 vuotta. Virkavuosinani jouduin liian usein todistamaan myös oman elämänsä päättäneen kohtaloa. Jostain syystä juuri minä jouduin varsin usein toimittamaan suruviestin lähiomaisille. Suruviestin vieminen on, ainakin minun kokemusteni mukaan, poliisin tehtävistä se kaikkein raskain ja myös vaativin. Surukodissa asiaan reagoitiin luonnollisesti monilla tavoilla.

Teidän kodissanne suru kosketti ja koskettaa yhä kaikkein pahimmalla tavalla, kun Isä itse löysi ainoan poikansa menehtyneenä.

Minulla on kaksi poikaa. He ovat jo työelämässä. Minä kiitän Taivaan Isää joka päivä siitä että saamme olla terveinä. Huomisen murheita ei kukaan tiedä, mutta päättyvän päivän ilot ja surut kannamme mukanamme.

Minä toivon Teille voimia ja jaksamista raskaassa surutyössä. Toivon, että Te kaiken surun keskellä voisitte muistaa myös niitä onnenhetkiä, jotka saitte elää ja kokea poikanne Iiron kanssa.”

Eva Biaudetin vastaus hämmensi. Hän ryhtyi mainostamaan itseään: ” Kiitos sydäntä koskettavasta ja ajatuksia herättävästä viestistänne. Haluan esittää syvä surunvalitteluni poikanne kuoleman johdosta. Vanhempana ajattelen että kaiken muun ehkä kestää. Uskon kuitenkin että poikanne ei ole toivonut teille rakkaimmilleen eikä muille enemmän surua. Siksi elämistä on vain jatkettava. Haluan puolestani tehdä kaikkeni että mielenterveyden tai muusta syystä kamppailevien, tilannetta ja elämää voisi helpottaa ja jaksamisen taakkaa keventää. Siksi meillä on viranomaisia. ”

Hänelle vastasin, että pitää tehdä enemmän. Ei auta vaikka on viranomaisia, koska hädässä oleva ihminen ei heiltä mitään apua saa.

Esitän tässä vielä kaikille vastanneille kansanedustajille sydämelliset ja lämpimät kiitokset lohduttavasta osanotosta.

Lopuksi veisaan virren 440, joka jo vuosia sitten poistettiin virsikirjasta, koska herrojen korvat eivät sitä kestäneet kuulla, yhdessä Erkki Rankaviidan kanssa:

https://youtu.be/oCErml3vbFo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Ainut lohtu jonka minä olen löytänyt rakkaimpien menetyksen hetkellä on että muistot ja yhdessä eletyt hetket eivät kuole koskaan, jos niitä ei päästetä unohtumaan.

FB-sivullesi laitoin aiheesta kummuneen tekstin....

Voimia teille kaikille.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Minua lohduttaa eniten se, että minun poikani on nyt vapaa. Hänellä on rauha ja hänen kärsimyksensä ovat loppuneet.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Suurin suru on sanaton.
Lämmin osanottoni.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Osanottoni.

Valtio puoskaroi. Siitä hommasta tehdään loppu.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Voi kunpa tehtäisiinkin. Tämä on jo täyttä fasismia. Enää ei rappareiden tarvitse rakentaa uuneja, kun me teemme kaiken itse: hedelmien punnituksesta väestöpolitiikkaan ja kestävyysvajeen hoitoon. Näin herroilla on helpompaa ja heille jää enemmän.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Voi Kaija, erittäin surullinen osanottoni pojan isälle ja sinulle äitinä.

Tähän on tultu, liian monet suomalaiset jätetään heitteille. Heillä ei ole enää tulevaisuutta tässä yhteiskunnassa ja siksi he tekevät viimeisen ratkaisunsa.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Lämmin kiitos osanotosta.

Kyllä tässä yhteiskunnassa pitäisi tehdä perusteellinen remontti. Luoda kohtuutalous, jossa vallitsee oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Tällainen järjestelmä säästäisi myös luontoa ja ympäristöä.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Kiitos kun kirjoitit tämän kirjoituksen. Toivottavasti se edes vähän aukaisisi meidän päättäjiemme silmiä mihin tämä maa on menossa. Miksi nuorillamme ei ole työtä ja miksi heikompia kuritetaan koko ajan aktiivimalleilla ja muilla turhuuksilla?

Jos jaksatte, niin tehkää töitä sen eteen, että poikanne ei kuollut turhaan. Muutos on tultava, koska yhdenkään nuoren ei pitäisi lähteä oman käden kautta siksi, että häneltä on viety tulevaisuus.

Kun katson tuota kuvaasi, niin annan sinulle lämpimän halauksen ja toivon kaikkea hyvää sydämeni pohjasta.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola Vastaus kommenttiin #9

Kiitos sinulle myös. Kyllä minä aion jatkaa. Meitä muutoksen tahtojia pitäisi vain olla huomattavasti enemmän. Meillä sorretuilla ei ole muuta kuin joukkovoimamme, kunhan ihmiset tämän ymmärtäisivät. Tervetuloa mukaan kaikki.

Lämmin halaus sinulle myös.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Järkytys. Otan osaa. Sairastuin mm. uniongelmiin, kun tyttäreni sairastui alunperin parantumattomaksi tiedettyyn syöpään ja kuoli noin vuosi sitten. Ei ole unirytmini vieläkään kunnossa. Toivon teille nopeampaa paranemista. Minulle jäi sentään muita lapsia ja lapsenlapsia.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Otan osaa Mauri. Sinua kohtasi suuri suru, kuten Kaijaakin.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos Mauri. Surumme on yhteinen. Otan osaa. Tuskin me tästä koskaan selviämme. Hän oli ainoa lapsemme. Olimme päätäneet tietoisesti tyytyä vain yhteen, ettemme rasittaisi tätä planeettaraukkaa hillittömällä väestölisäyksellä.Alun perin olimme ajatelleet adoptiota, mutta sitten luonto voitti ja katsoimme, että meilläkin on oikeus edes yhteen.

Poika syntyi ja teki ensimmäisen lapsensa jo 18-vuotiaana. Vuoden kuluttua syntyivät kaksoset. Esikoinen täyttää syyskuussa jo 19 ja kaksoset uuden vuoden aattona 18.

Ja kun ihan suoraan sanon asioita läheltä seuranneena, niin tämä ei ole enää edes yhteiskunta. Tämä on fasistinen diktatuuri, missä rappareiden ei tarvitse uuneja muurata, kun työtätekevät ja raskautetut hoitavat väestöpolitiikan ja kestävyysvajeen ihan itse niin kuin hedelmien punnituksen.

Näin jää herroille ja kermaperseille enemmän kätkettäväksi vakuutuskuoriin ja paratiisisaarille. Juttelin juuri pojantyttären kanssa, joka kutsui tätä kosmetiikkahelvetiksi. Päättäjät eivät välitä, miten asiat ovat, heitä kiinnostaa vain se, että näyttää hyvältä. Minä puolestani nimitän tätä avokeskitysleiriksi.

Jos tämä maan tuhoaminen ja myyminen jatkuu, sillä tulee vielä olemaan kaameat seuraukset.

Poikani lapset alkavat nyt olla jo täysi-ikäisiä, mutta edelleen monenlaisen tuen tarpeessa. Äiti on nyt yksinhuoltaja ja me yritämme parhaamme.

Mutta kyllä nyt tarvittaisiin laajaa poliittista liikettä, joka ryhtyy ajamaan kohtuutaloutta, jossa jokaisella olisi edes jonkinlaiset elämän edellytykset.

Nyt eivät riitä enää tyhjät puheet ja lupaukset. Nyt tarvitaan tekoja, koska tällä menolla ihmiskunta ja vallankin sen ahne pieni vähemmistö tuhoaa koko planeetan.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos Mauri. Surumme on yhteinen. Otan osaa. Tuskin me tästä koskaan selviämme. Hän oli ainoa lapsemme. Olimme päätäneet tietoisesti tyytyä vain yhteen, ettemme rasittaisi tätä planeettaraukkaa hillittömällä väestölisäyksellä.Alun perin olimme ajatelleet adoptiota, mutta sitten luonto voitti ja katsoimme, että meilläkin on oikeus edes yhteen.

Poika syntyi ja teki ensimmäisen lapsensa jo 18-vuotiaana. Vuoden kuluttua syntyivät kaksoset. Esikoinen täyttää syyskuussa jo 19 ja kaksoset uuden vuoden aattona 18.

Ja kun ihan suoraan sanon asioita läheltä seuranneena, niin tämä ei ole enää edes yhteiskunta. Tämä on fasistinen diktatuuri, missä rappareiden ei tarvitse uuneja muurata, kun työtätekevät ja raskautetut hoitavat väestöpolitiikan ja kestävyysvajeen ihan itse niin kuin hedelmien punnituksen.

Näin jää herroille ja kermaperseille enemmän kätkettäväksi vakuutuskuoriin ja paratiisisaarille. Juttelin juuri pojantyttären kanssa, joka kutsui tätä kosmetiikkahelvetiksi. Päättäjät eivät välitä, miten asiat ovat, heitä kiinnostaa vain se, että näyttää hyvältä. Minä puolestani nimitän tätä avokeskitysleiriksi.

Jos tämä maan tuhoaminen ja myyminen jatkuu, sillä tulee vielä olemaan kaameat seuraukset.

Poikani lapset alkavat nyt olla jo täysi-ikäisiä, mutta edelleen monenlaisen tuen tarpeessa. Äiti on nyt yksinhuoltaja ja me yritämme parhaamme.

Mutta kyllä nyt tarvittaisiin laajaa poliittista liikettä, joka ryhtyy ajamaan kohtuutaloutta, jossa jokaisella olisi edes jonkinlaiset elämän edellytykset.

Nyt eivät riitä enää tyhjät puheet ja lupaukset. Nyt tarvitaan tekoja, koska tällä menolla ihmiskunta ja vallankin sen ahne pieni vähemmistö tuhoaa koko planeetan.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Kiitos! Vaikka meillä oli hyvät välit tyttären kanssa, niin hän ei loppuvaiheessa aika pitkään aikaan halunnut tavata. Halusi säilyttää mielessäni paremman kuvan itsestään. Eikä me oikein puhelimessakaan osattu puhua. Eikä oikeastaan tuntunut olevan tarvetta. Ymmärsimme toisiamme muutoinkin, ja olimme huolissamme toisistamme. Hänellä oli hyvät ihmiset hoitamassa ja hoitamassa myös käytännön asioita. Minä 500 km päässä. Sitten hän oli jo niin väsynytkin. Laiminlöin kyllä yhteydenpitoa aikaisemmin, kun hän oli aikuinen. En kuitenkaan pahoin silloin, kun hän oli pieni, vaikka olosuhteet eivät parhaat mahdolliset olleet silloinkaan.

Niin Kaija, mieletön mieletön maailma, vaikka vihreydessä en luokkaasi olekaan. En usko väistämättömään ekokatastrofiin, vain mahdolliseen. En myöskään osaa sanoa, mikä on ihmisen osuus ilmaston lämpenemisessä.

Olen käyttänyt aika usein ilmaisua, että elämme pehmeässä fasismissa. Medialla siinä on tärkeä roolinsa. Myös kirjoitellut, että maata hallitsee radikaali äärioikeistolainen klikki. Hallinnut todellisuudessa jo pitkään.

Eikös hyvä esimerkki ollut hallintarekistereiden hyväksyminenkin? Päätös taisi tulla noin vuosi sitten.

Nyt tiistaina uutisoitiin, että omistaminen on kovasti keskittynyt Suomessakin.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola
Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola
Käyttäjän MiraKobler kuva
Mira Kobler

Osanottoni poikasi poismenon johdosta. Yhteiskunta on äärettömän julma niille, jotka sortuvat. Itsekin vajaakuntoisena työkkärin ja Kelan kanssa vuosia taistellut.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Lämmin kiitos osanotosta

Näin on, että tämä yhteiskunta ei vähäosaisista välitä. Liian moni joutuu taisteluun aivan perustarpeiden tyydyttämiseksi.

Kuitenkin jokainen on verinsa maksanut ja maksaa jokaisesta suupalasta kaiken aikaa.

Lääkäreillä on jo tarkat ohjeet, ketä hoidetaan ja ketä ei. Leipäjonotkin halutaan piiloon. Ahneiden olisi syytä hävetä, sillä maailman kaikki rikkaus on köyhiltä varastettua. Nyt on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden aika. Siihen tarvitaan joukkovoimaa, että maan rikkaudet palautettaisiin kaikkien hyväksi - myöd ympäristön ja luonnon.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Lämmin kiitos osanotosta

Näin on, että tämä yhteiskunta ei vähäosaisista välitä. Liian moni joutuu taisteluun aivan perustarpeiden tyydyttämiseksi.

Kuitenkin jokainen on veronsa maksanut ja maksaa jokaisesta suupalasta kaiken aikaa.

Lääkäreillä on jo tarkat ohjeet, ketä hoidetaan ja ketä ei. Leipäjonotkin halutaan piiloon. Ahneiden olisi syytä hävetä, sillä maailman kaikki rikkaus on köyhiltä varastettua. Nyt on tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden aika. Siihen tarvitaan joukkovoimaa, että maan rikkaudet palautettaisiin kaikkien hyväksi - myöd ympäristön ja luonnon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset