Kaija Olin-Arvola Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa.

Yrittänyttä ei laiteta

  • Iiro oppi jo varhain keritsemään lampaat.
    Iiro oppi jo varhain keritsemään lampaat.
  • Huoleton on hevoseton mies.
    Huoleton on hevoseton mies.
  • Iiron kiviteos Lago di Idrolla.
    Iiron kiviteos Lago di Idrolla.
  • Ei Iiro nuku. Iiro lepää.
    Ei Iiro nuku. Iiro lepää.

Moni tunteeton ihminen on antanut minun ymmärtää, että itsemurhan tehneet ovat kaikki luusereita, jotka eivät ole vain jaksanet yrittää tarpeeksi.

Jokainenhan täällä vallitsevan hegemonian mukaan on oman onnensa seppä.

Mahdollisuudet ovat kaikilla samat ihan siitä riippumatta millaisille pahnoille sattuu syntymään. Ihan sama onko syntynyt kultalusikka suussa vai onko elämän alkuun annettu vain tuulen huuhtoma perse.

Siksi vielä kerron, mitä Iiro Arvola sai syntymälahjaksi. Hän sai köyhän kodin, mutta yritteliäät vanhemmat, joiden työn 90-luvun lama Koiviston konklaaveineen tuhosi. Koti meni ja velat jäivät.

Iiro lähti kotoa varhain ja meni Pälkäneelle käymään yläasteen Anna Tapion koulussa, koska suunnitteli pienviljelijän uraa kymmenen hehtaarin evakkotilalla Karkkilan Vaskijärvellä. Se oli Iiron syntymäkoti, jossa elimme lähes luontaistaloudessa 15 vuotta.

Peruskoulun jälkeen Iiro pääsi Askolan ammattikouluun sähkölinjalle. Sen hän jätti kesken, koska halusi lähemmäs vanhempiaan eikä alakaan tuntunut omalta.

Mieheni ja minä asuimme tuolloin jo Antskogissa ja Iiro aloitti Lohjalla Kanneljärven kansanopistossa kuvataidelinjan.

Melko pian hänen tyttöystävänsä tuli raskaaksi. Ja he päättivät pitää lapsen. Iiro oli 18.

Hän ryhtyi heti hakemaan työpaikkaa ja pääsi töihin Sammattiin silkkipainoon. Sammatin kunta ei antanut parille asuntoa, vaikka minun koko sukuni on pitäjästä kotoisin satojen vuosien takaa. Niinpä Iiro nukkui yöt sillkipainon lattialla.

Karjaalta ei irronnut edes oppisopimuspaikkaa. Sen hän sai Lohjalta Haarnion painotalosta ja asunnon Lohjalta. Kun Iirolla ei ollut autoa, hän kulki työmatkan Lohjalta Nummelaan toistakymmentä kilometriä päivässä polkupyörällä rekkojen imussa.

Haarniolla hän suoritti Markkinointi-instituutissa Mainonnan ammattitutkinnon.

Koska palkka oli pieni, hän siirtyi Vihelle hitsaamaan perävaunuja hikipajassa, jossa vappukaan ei ollut vapaapäivä.

Sieltä hän tuli Pohjaan ja meni kysymään oma-aloitteisesti töitä Fundialta, vaikka ei avoimesta työpaikasta ollut edes ilmoitusta. Toistatuntia kestäneen haastattelun jälkeen hän sai paikan ja varsin pian hänet valittiin luottamusmieheksi.

Työnsä ohessa hän suoritti Datanomin tutkinnon.

Hänellä oli silloin jo kolme lasta ja hän sai asunnon Pohjasta.

Tämän jälkeen hän muutaman vuoden kuluttua pääsi Koverharin terästehtaalle. Jatkoi siellä pääluottamusmiehenä  ja työsuojeluvaltuutettuna. Hän hankki Karjaalta rintamamiestalon, jota ryhtyi korjaamaan. Elämä näytti hyvältä.

Kun koijarit ostivat Koverharin tehtaan, ajoivat sen alas ja ryöstivät, Iiro menetti työpaikkansa. Talo meni myyntiin ja tuli avioero.

Sen jälkeen Iiro perusti starttirahalla antenniasennusyrityksen. Sitä kenenkään ei pitäisi koskaan tehdä. Sillä starttirahalla siivotaan vain työttömyystilastoja ja velkaannutetaan yrittäjät.

Itse starttirahalla elää tuskin muu kuin autiotalon keuhkotautinen kissa. Sillä ei mitään velkaantumatta yritetä. Velkataakka alkoi kasvaa kasvamistaan. Yksinyrittäjällä ei ole puskurirahastoja.

Vielä tämänkin  jälkeen  Iiro opetteli uuden ammatin isänsä yrityksessä maanmittarina. Isä oli jo iäkäs ja kun hän sairastui, yritystoimintaa ei enää kyetty jatkamaan. Myös Iiron tereveys alkoi reistailla. Iirolla oli raskaista töistä aiheutuneita sairauksia ja masennus syveni.

Vuosi sitten hän pääsi vuokralle pieneen maataloon, jossa yritti toteuttaa lapsuuden unelmaansa kahden hevosen, kanojen ja kasvimaan voimin. Hän tunsi olevansa vapaa askaroimaan kaikenlaista pientä. Hän keskittyi radioamatööriharrastukseensa ja musiikkiin.

Mutta mitään puhdasta idylliä viimeinen vuosi ei ollut.

Miestä oli jo pyöritetty muutama vuosi Te-keskuksen, Kelan ja terveydenhuollon Bermudan kolmiossa. Ja pyörre kiihtyi, sen vauhti muuttui vinhemmaksi ja vinhemmaksi, kunnes veti hänet syövereihinsä.

Iiro oli erityisherkkä, lahjakas ja monitaitoinen ihminen.

Yrittämisestä ja tekemättömyydestä häntä ei voi syyttää. Pikemminkin siitä, että sitä tekemätöntä olisi saanut olla enemmän.

 

Iiron ottamat kuvat Koverharista ja hänen niistä tekemänsä video.

Muusiikki: Kaija Koo, Niin kaunis on hiljaisuus.

 

https://

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Jo antiikin Ateenassa ja Roomassa itsarin tekivät, yleensä siihen pakotettuina, kaikkein parhaat, viisaimmat ja kadehdituimmat.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos Katriina. Eikä itku lopu. Mutta ehkä aika parantaa. Unohdusta se ei anna. Toivoisin vain, että jossain olisi ovi, josta voisin kävellä hiljaa pois.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Ei ole semmoista ovea, joten huuda, raivoa, tee mitä tahansa, jotta tiedät eläväsi. Poikasi ei jaksanut ja sinulla on nyt konkreettinen esimerkki siitä, mitä yhteiskuntamme päättäjät tekevät nuorille miehillemme.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet. Synnymme erilaisiin perheisiin, oloihin ja elämä heittää sinne tänne ja paljon on myös onnea tai epäonnea mukana.

Esimerkiksi minä olen joutunut näkemään ja kokemaan pahoja juttuja. Mutta onni on ollut myötä ja minulle siunaantui hyvä mies, mikä on pelastanut paljon. Kiitos siitä!

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Onneksi olkoon. Olen iloinen sinun puolestasi. Kiitos kun kerroit.

Muistaakseni Nazim Hikmetillä on runo, jonka hän kirjoitti istuessaan Turkin vankilassa kommunistina. Se runo loppuu niin, että hän kirjoittaa: Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oikeastaan olen aina ajatellut, että itsemurhan tekijät ovat olleet rohkeita toteuttamaan sen, jota sata kertaa enemmän ihmisiä haluaisi toteuttaa.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Totta. Minä tunnen monia, jotka elävät veitsi kurkulla kaiken aikaa. Löysi kaulan ympärillö ja sormi liipsimella. Tämä on kova yhteiskunta ja kovemmaksi tulee oikeistomaisuuden ja lisääntyvän fasismin myötä.

Oon soittoniekka huoleton ja soitan missä vain.
On häät tai hautajaiset aina kuulet soittoain.
Mä soitan niin kuin tahdon, en kuin halutaan.
Mä soitan kunnes huoleni voin hetkeks unhoittaa.
En ruista tahdo puida, en korjaa pellavaa.
Ei viulun jousi totella voi kättä kankeaa.
Mua laiskaks älkää mainitko, vaik joskus ennemmin
mä nälkää nään kuin soitollani viljaa kerjäisin.
Syksyn tullen kauas tahdon metsiin taivaltaa
ja mieletönnä soittaa missä miilut savuaa.
Kun metsälampi äänetönnä yössä unelmoi,
niin ihmissielun uumenissa viulu vaikeroi.
On kolme kieltä viulussani, neljättä ei lain.
Mun ystäväni haudalla se katkes parahtain.
Vaan kuolemaani saakka teitä lauluin saattelen
ja kerran ikuisuuden portit soittain aukaisen.

https://youtu.be/thEBf4tL92k

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Niin. Ei toivoisi että keskenkasvuinen lapsi joutuu menettämään vanhempansa, eikä sitä että kukaan meistä joutuu hautaamaan omaa lastaan. Osanottoni, Kaija, suunnattomassa surussasi!

Tänne saavutaan ehdottomassa ikäjärjestyksessä niin, että viimeksi syntynyt on aina se nuorin. Täältä ei kuitenkaan kuolla vanhuusjärjestyksessä, ja sitä on, monesti ja tapauskohtaisesti, vaikeata tai jopa mahdotonta hyväksyä.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Sydämellinen kiitos sinulle. Vaikeaa tämä on eikä tuska hellitä. Ehkä meillä jokaisella on oma kohtalomme, joka on määrätty jo syntymässä.

Eräs ystäväni sanoi, että viikinkien rohkeus ja menestys taistelussa, taiteessa ja kaupassa perustui siihen, että he uskoivat kohtalonsa määrätyksi. Näin he olivat fatalisteja, mutta myös vapaita.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Toivotaan, että päättäjämme heräisivät, koska kaikki tämä työn alasajaminen tuo juuri näitä ongelmia, mitä poikasi kohdalla on sattunut. Kun ihmiseltä viedään viimeinenkin toivo, ei enää jaksa elää.

Voimia sinulle Kaija, olet todella rohkea, että tuot tätä asiaa esille. Itsemurha ei ole häpeä tälle ihmiselle eikä hänen läheisilleen, vaan yhteiskunnalle, että miksi päättäjämme tekevät päätöksiä, jotka ajavat ihmiset itsemurhaan.

1990-luvulla oli sama tilanne. Päättäjien toimesta tehtiin niin huonoja päätöksiä, että jopa 15 000 ihmistä lopetti elämänsä oman käden kautta. Näistä suurin osa oli yrittäjiä. Voidaan puhua jo kansanmurhasta ja tässä toiminnassa oli mukana nykyinen presidenttimme sekä eläkevaroistamme vastaava. Kovilla viroilla on Sauli Niinistö ja Suvi-Anne Siimes siis palkittu teoistaan. Mietin joskus, että kolkuttaako heillä omatunto koskaan.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Luultavasti ei. Miten se katumus pääsisi syntymään, kun heitä palkitaan sankareina.

Siimes on korkeassa virassa ja hän sai myös Sofia-pankin, jonka senkin ajoi konkurssiin.

Käyttäjän MerviEskelinen kuva
Mervi Eskelinen

Minun mieheni teki itsemurhan kohta kuusi vuotta sitten. Ei hän luuseri ollut, ei ollut periksiantajakaan perinteisessä mielessä. Ei ollut huolenhäivää, ei taloudellisia huolia, ei perhehuolia, ei mitään huolta huomisesta, näin ajattelin.
Me muut, lähellä olevatkin emme tiedä mitä tapahtuu kun ihminen päätyy oman elämän päättämiseen, onko se pikaistuksissa tehty, onko se harkittua, onko se kosto, onko se ulospääsy jostakin, onko se toive vieläkin paremmasta?

Kukaan ei tiedä, ei aina tekijäkään mutta se on ratkaisu juuri sillä hetkellä. Se on huono ratkaisu mutta emme voi tuomita koska emme elä hänen elämää.

Niin miten täysin vieraat ihmiset voivat antaa vastaukset tapahtumaan kuten toitotus oman onnen seppä-, luuserius- tai yhtäläisten mahdollisuuksien ajatuksesta. Ne vastaukset ovat ajattelemattomuutta, tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. Meillä on maailmassa paljon asioita, joita osa ei vain ymmärrä ja tämä on yksi niistä.

Valtavan suuret myötäelämiset teille menetyksen vuoksi ❤️

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos osanotosta. Kiitos hyvistä sanoista ja viisaista ajatuksista.

Kukaan ei voi elää toisen elämää ja lopulta yksin me täällä kaikki olemme.

Jotkut vain ovat ehkä itsetuhoisempia kuin toiset.

Itsemurha on kova päätös. Se vaatii voimaa ja rohkeutta. Sehän kriminalisoitiin vasta orjuuden myötä, koska orja oli muka herransa omaisuutta.

Tuska ja suru jää jälkeenjääville ja se pitää yrittää kestää.

Minä otan osaa sinun suruusi. Meidän surumme on yhteinen.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Sanonta tulee preussita,preuusilaisita merimiehiltä: Stengensin ne laiddaman! eli "Yrittänyttä ei heitetä yli laidan" (laidata).

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Tuossa otsikossa oli pienoinen ironia.

Mielenkiintoinen tieto joka tapauksessa. Kiitos siitä.

Jotenkin minulla on sellainen elämänkokemus, että yrittäneitä vasta laitetaankin ja varsin kovalla kädellä.

Käyttäjän AnttiKaisla kuva
Antti Kaisla

Otsikkosi “Yrittänyttä ei Laiteta” on lause, johon yrittäjäperheen lapsena en enää usko. Koiviston Konklaavin ja pankkikriisin uhreina on minunkin perheeni joutunut kärsimään jo kolmessa polvessa. Neljässä polvessa itseasiassa, koska isoäitini päätyi ennenaikaiseen hautaan pankkikriisin seurauksena.
Ritva Puolakka mainitsee kansanmurhan, joka lienee oikea sana kuvaamaan tilannetta 90-luvulla. Mielenkiintoista on se, että lehdistöä ja poliitikkoja ei Suomessa tapahtunut kansanmurha kiinnosta. Vuoden 1918 julmuuksista voidaan kyllä puhua, kuin myös ulkomailla tapahtuvista kansanmurhista. !?!? 90-luvun tapahtumat pyritään aktiivisesti piilottamaan.
Joka tapauksessa voimia sinulle Kaija.

Käyttäjän RitvaPuolakka kuva
Ritva Puolakka

Suomalainen pienyrittäjyys tapettiin 1990-luvulla, koska sen aikaisten päättäjien toimesta haluttiin rakennemuutos Suomeen. Tästä emme ole selvinneet vieläkään ja ihme on, jos tulemme koskaan selviämäänkään, koska niin monta perhettä ja sukupolvea on tuhottu. Lisäksi eläkevarantomme on laitettu osaksi julkista talouttamme, joten tuleville sukupolville ei tule jäämään mitään, kun EU-kupla puhkeaa. Tuossa kirjoituksessani ja linkeissä on tarkemmin tästä. http://www.ritvapuolakka.fi/412161270

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos sinulle.

Ollaan kohtalotovereita. Näin on meilläkin mennyt.

90-luku on vielä kokonaan selvittämättä.

Sitä se vaatisi. Sen pitkä varjo venyy jo uusiin sukupolviin tässä nepotistisessa Suomessa ja kaverikapitalismissa.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Erityisesti taas tänään, kun ilma on ollut täynnä onnistumisten ja saavutusten ja voittojen hehkutusta , olen miettinyt, miten moni meistä tosiasiassa tuntee raastavaa tuskaa seuratessaan lapsensa taistelua , joka tässä systeemissä. ei todellakaan ole herkille helppoa.

Tämä on myrkyllinen, tappava kulttuuri.
Ja myrkyn maksimiannos on se, että joutuu hautaamaan oman lapsensa.
Menestyksen teologia on saatanallisia säkeitä.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos Helena. Juuri näin on kuin sanot.
Suurella osalla on suuri hätä ja joillekin se käy ylitsepääsemättömäksi.

Toimituksen poiminnat