Kaija Olin-Arvola Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa.

Laulu punaisesta rubiinista

”Nyt hän sen tiesi.

 Rakkaus on jotakin, josta muut eivät tiedä mitään. Rakkaus on jotakin yksinäistä.” Näihin sanoihin päättyy Agnar Myklen romaani Laulu punaisesta rubiinista.

Kirja ilmestyi Norjassa syksyllä 1956 ja jo helmikuussa 1957 Norjan poliisi vaati sen takavarikoimista ja kirjailijan ja kustantajan rankaisemisesta siveettömän kirjan julkaisemisesta. Oikeutta käytiin ja seuraavana keväänä Norjan Korkein Oikeus vapautti kirjan.

”Suomessa kirja ilmestyi syyskuussa 1957, Oikeusministeriö oli sitä mieltä, että toimenpiteisiin ei ole aihetta. Oikeuskansleri Olavi Honka kävi kuitenkin päälle: hänen mielestään epäsiveellisten julkaisujen ehkäisemisestä annettu laki vesittyy ellei toimenpiteisiin ryhdytä.

Niinpä Laulu punaisesta rubiinista määrättiin epäsiveellisenä takavarikoitavaksi. Raumalaisen kirjapainon varastossa olleet kirjat takavarikoitiin 15.10.1957. – Kaksi vuotta kestäneen prosessin jälkeen Korkein Oikeus tuomitsi Caius Kajannille (kustantaja) joko kolme kuukautta vankeutta tai 50 000 markkaa sakkoja, sekä valtiolle korvausta ´rikollisen toiminnan tuottamasta hyödystä 949 000 markkaa´- Caius Kajanti olisi valinnut vankeuden, mutta hänen juristinsa Julius Lagus esti aikeen: ´Et tee itsestäs sananvapauden marttyyria, jos et maksa, niin minä tulen linnan portille ja maksan, sisälle ne ei sua ota.

Takavarikoidut kirjat kuljetettiin poliisisaatossa Rauma-Repolan höyryvoimalaitoksen pannuhuoneeseen ja Kajannin kertoman mukaan poliisit valvoivat konepistoolit käsissä kun 5002 kirjaa poltettiin autodafena uunissa, joka muistutti Auschwitzin uunia; polttaminen kesti yhdeksän tuntia.

Myöhemmin kävi ilmi, että kirjasta kopioituja seksikohtauksia myytiin monisteina suomalaisilla rautatieasemilla. Lisäksi kahdeksansataa kirjaa pelastui kustantajan varastoon. Sotainvalidien Veljesliiton toimihenkilöt saivat asiasta vihiä ja ostivat vähitellen koko erän. Kirjaa myytiin ovelta ovelle asevelihengessä liiton toiminnan tukemiseksi.” Näin kertoo Maria Alstedt Suuren Suomalaisen Kirjakerhon julkaiseman painoksen esipuheessa. Kustantaja Caius Kajanuksen maine puhdistui vasta vuonna 1970, kun presidentti Urho Kekkonen armahti hänet.

Ollessani parhaassa murrosiässä kirja joutui myös minun ja ystävieni käsiin. Posket punaisina etsimme kirjasta talvipuutarhan tuoksuisia kohtauksia seksistä. Meille kirja oli mitä parhainta valistusta, jota ei silloin vielä asioista virallisesti annettu.

Kun nyt luen kirjaa uudestaan, huomaan että varsinaisen teeman rinnalla kulkee paljon tärkeämpi viesti, joka tuntuu tänä päivänä varsin ajankohtaiselta. Ehkä romaanin tärkein teema on sanottu tässä:  "… Hitler oli luonut maahan järjestyksen, piti kurissa kommunistit ja muut kansanvillitsijät, oli kieltänyt lakkoilun… Ask nielaisi tyhjää, kun hän kuuli sanan järjestys. Äkkiarvaamatta Askille valkeni, että tuo käsite oli vaarallisista vaarallisin kaikkien käsitteiden joukossa, ja että hän koko elämänsä ajan kamppailisi sitä vastaan; järjestys-käsitteen suojaan verhoutuu pyyde ja pyrkimys hirmuvaltaan ja sortoon, järjestys-käsitteessä piilevät äkkikuolema ja verenvuodatus ja terrori, järjestys-käsitteen kintereillä nelistää Ilmestyskirjan hallava hevonen, jonka selässä istuu Kuolema, ja jota Tuonela seuraa, ja jolle on annettu valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla."

Myös tänään kuulee entistä useammin vaatimuksia järjestyksestä. Historialla on tapana toistaa itseään.

Saman puolesta puhuvat kirjan alkusanat:

”Aikani vaati minua näyttämään passini ja tahtoi ottaa sormenjälkeni.

Mutta henkilöllisyyteni oli salattu.

Aikani suoritti minulle ruumiintarkastuksen.

Hellyyttäni se ei löytänyt.

 

Palvovatko tulevaisuuden nuoret kerran Maata?

Meitä ei yhdistä kaukaisten kiertotähtien kaipuu.

Meitä yhdistää kaipuu saada tuntea toistemme kämmenpohjat.

 

Lukekaa tämä kirja kahdesti.

Sillä on näet oma viestinsä.”

 

(Agnar Mykle, Laulu punaisesta rubiinista, suom. Olli Nuorto, Suuri Suomalainen Kirjakerho, Keuruu 1995)

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Meidän mökiltä tuhottiin muurahaiset myrkyllä.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Mitenkäs se nyt tähän liittyy. Vai pitäisikö sinun mielestäsi sytyttää roviot jälleen+

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Ei mitenkään, muistelin vain juttuasi työläisistä. Mitä pahaa teki Jan Hus?

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Mikähän juttu se mahtoi olla? Siis niistä työläisistä. Jan Hus oli uskonpuhdistaja enkä nyt löydä oikein yhteyttä näiden asioiden välillä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Menikö se laulu näin? En ihan muista sanoja.

Vizhu tshudnoje privolje
vizhu stepy i luga...

Juttu työläisistä oli se, että jonkun täytyy vartioida ja laittaa ruumiit uuniin.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Voisitko suomentaa.

Tuntuu vähän siltä aina välillä, että on vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka osaavat sanoa vain: ei ja niitä, jotka eivät osaa lainkaan sanoa: ei.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Voisin suomentaa, mutta yrittäjän viholliselle en tee sitä ilmaiseksi. Minusta tuntuu, ettemme ymmärrä toisiamme.

En usko muuten koskaan tavanneeni venäläistä kommunistia. Eräässä sotshilaisessa ravintolassa niitä saattoi istua naapuripöydässä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Apropåå Norja, miten käy quislingeille?

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Parhaita juttuja mitä US:ssa on ilmestynyt, ja parhaita romaaneja, mitä suomeksi on käännetty. Erinomaisen ajankohtaisia kumpikin,tekstisi ja sen aihe.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Jos on aikaa lukea, niin Mika Waltarin Johannes Angelos ja Nuori Johannes ovat aina ajankohtaisia. Samoin Isaac Bashevis Singerin Moskatin suku.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Ovat ne ajankohtaisia, vaikka ei olisikaan aikaa tai halua lukemiseen.

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Kiitos.

Minustakin aihe on hyvin ajankohtainen. Parhaillaan järjen äänen asemesta yhä äänekkäämpi kuoro jälleen vaatii järjestystä.

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Säädyttömyys on aina paikallaan, eriarvoisuuden ei pitäisi koskaan olla paikallaan.
http://www.finlit.fi/tutkimus/saaty_ryhma_luokka_l...

Käyttäjän kaijaolinarvola kuva
Kaija Olin-Arvola

Mielenkiintoinen tilaisuus. Toivoisin pääseväni.

Toimituksen poiminnat