Rikkaita ei voi verottaa
Kuva:
Hieronymus Bosch.
Tässä päivänä muutamana esiintyi tv:ssä AKAVA:n joku, jonka nimi ei jäänyt
mieleen, mutta sanoma oli selvä: Rikkaita ei voi verottaa, koska he työllistävät
niin paljon ihmisiä.
Huonostipa hän tiesi. Nimittäin: Jos rikkailla ei olisi riistettävänään
työläisiä, niin hän ei olisi rikas lainkaan.
Työnantaja on kiertoilmaus, hyvin vakiintunut sellainen, kapitalistille ja
riistäjälle.
Pääomien kasaantuminen alkoi alun perin juuri siitä, että yksi ihminen pystyi
tuottamaan enemmän kuin hän oman elämänsä ylläpitämiseen tarvitsi. Ja kas, heti
ratsasti paikalle Veli, joka pani orjan raatamaan omaksi hyväkseen.
Kapitalistisen järjestelmän tausta on kaukana tässä menneisyydessä.
Vähitellen orjat sidottiin maahan ja ahneimmat veljet kahmivat itselleen maan ja
sen rikkauden.
Teollisen tuotannon myötä työ ositettiin ja ihmiset laitettiin tehokkaaseen
tuotantoon, joka jatkuu tänä päivänä. Nyt ollaan tilanteessa, että 10 prosenttia
maailman ihmisistä omistaa 90 prosenttia kaikesta. (Tiedän, olen sanonut tämän
useasti:)
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki työnantajat olisivat riistäjiä.
Esimerkiksi osuuskuntamuotoinen yrittäminen ja PK-yritykset tekevät poikkeuksen.
Niissä yleensä saadaan tuotettua sen verran, että jokaiselle on turvattu edes
jonkinlainen palkka. PK-yrityksissä omistaja kantaa yleensä riskin, jos hän
yrittää lainarahalla eikä toiminta olekaan kannattavaa.
Palkkatyöllä tässä maailmassa tuskin kukaan on rikastunut. Hyvä jos on saanut
perheensä elätettyä ja jonkinlaisen asunnon hankittua ilman perintöjä.
Palkkatyöllä yleensä kyetään vain uusintamaan työvoima seuraavan päivän
haasteisiin ja luomaan uusi raatajasukupolvi.
Riiston asteen koveneminen näkyy hyvin sodan jälkeisessä kehityksessä. Vielä
50-luvulla mies kykeni elättämään perheensä ja rakentamaan talon
rintamamieslainoilla joko talkoilla tai yksin.
Nykyisin ei nelihenkisen perheen elättämiseen enää tahdo riittää se, että
molemmat puolisot ovat töissä. Nyt tarvitaan jo kummallekin jopa kaksi työtä,
jotta kulut saadaan katettua ja vanha rintamamiestalo maksuun. Riistonastetta
aiotaan korottaa myös vaatimuksella pitenevästä työurasta.
Ja koko ajan näiltä ihmisiltä vaaditaan enemmän ja enemmän, jotta rikkaat
rikastuisivat. Parhaillaan on käynnissä todella suuri kuppaus, jolla siirretään
varoja ja omaisuutta sinne, missä sitä ennestäänkin on. Kuppauksen seurauksena
puretaan hyvinvointivaltion rippeitä ja pannaan tulevatkin sukupolvet ikuiseen
velkavankeuteen.
Ja tämän tekee Suomessa hallitus, jossa vasemmisto on mukana. Hei haloo!
Eivätkö hälytyskellot jo soi.
Kirjoitin 10. syyskuuta 2010 blogin otsikolla Alijäämäterroristit
ovat jo liikkeellä. Ja tässä sitä nyt ollaan.
Miksi vain tehoton yrittäjyys on moraalisesti hyvää?
Ilmoita asiaton viesti
Kuka niin on sanonut?
Ilmoita asiaton viesti
Et sitten Tuukka vastannut. Mutta minä vastaan:)
Eihän sellainen yritystoiminta ole tuottamatonta, joka pystyy tuottamaan sen verran, että se elättää työntekijänsä ja vastaa markkinoiden todelliseen tarpeeseen.
Työn pitää elättää tekijänsä. On oikein, että työ elättää tekijänsä.
Mutta työn ei tarvitse elättää niitä, jotka kokoavat lisäarvon ja elävät muutenkin toisten taakkana. Toisten elätettävinä ja tarkoitan nyt eliittiä. En niitä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat kykenemättömiä työhön.
Ilmoita asiaton viesti
On näköharha, että ihmiset tulivat ennen, esimerkiksi 50- 60-luvuilla paremmin toimeen palkallaan, esimerkiksi vain yhden tulonsaajan turvin. Itse asiassa palkat ovat alalla kuin alalla nousseet elinkustannusindeksiä nopeammin. Sen huomaa hyvin, kun kukin vääntää vaikkapa oman 80-luvun alun palkkansa euroiksi ja vertaa sitten hintaindeksin mukaan. Yllättävää kuinka pieniä palkat silloin olivat.
Syynä maksuvaikeuksiin tänäpäivänä on ihmisten elämän tavoitetaso. Esimerkiksi 60-luvulla asuttiin vuokralla ja omakotitalot olivat joko maaseudun perintötaloja tai sitten niitä pieniä rintamamiesparakkeja. Asuntosäästäjiä oli vähän ja he todella säästivät, lainaa ei niin vain saanut rajatta. Jos piti ostaa joku kodin hyödyke, vaikkapa levysoitin, niin sitä varten säästettin muutama kuukausi ja sitten se hankinta juhlallisesti tehtiin. Se ei ollut heräteostos Prismassa. Autoja oli vain hyvin toimeentulevilla ja nekin olivat säästettyjä yleensä viimeiseen markkaan asti. Ruoaksi syötiin läskisoosia, kaurapuuroa tai hernekeittoa eikä ravintoloissa juuri käyty. Pizzerioita ei ollut olemassakaan ja kapakat tai yökerhot harvassa. Sukat parsittiin eikä maailman muotitrendejä seurattu. Ei ollut tietoliikennekuluja, puhelinlasku tuli lankapuhelimesta kerran kuussa ja paikallispuhelut olivat kiinteähintaisia. Kun väri TV:t tulivat markkinoille 60-luvun lopulla, kesti ainakin kymmenen vuotta ennen kuin ne olivat standardikamaa kodeissa. Niitä ei siis riennetty ostamaan osamaksulla tai pankkilainalla.
Eli ihminen tulee toimeen paljon vähemmällä kuin nykyään on Suomessa standardi.
Ilmoita asiaton viesti
”Eli ihminen tulee toimeen paljon vähemmällä kuin nykyään on Suomessa standardi”
Paitsi pakkoidoloitavaksi puskettavat rahanarkomaanit.
Itse olen tyytynyt suhteellisen vähään, vaikka ’suhteellisesti’ katsoen senkin saa näyttämään varsin ruhtinaalliselta elämältä.
Eräitä asioita opin isältäni: Jos tahdot jotain romua, teet töitä. Ja jos tahdot jotain isompaa romua, teet töitä, säästät ja vasta sitten ehkä otat lainaa. Ja suurimmalla osalla romusta ei tee mitään.
No. Tätä toteutan ja mökin tontteineen sain puolella siitä mitä eräs Sarvamaa otti lainaa päästäkseen päättämään. Ja varsin tyytyväinen olen siihen.
Ilmoita asiaton viesti
Viisasta puhetta.
Romua ja turhuutta on tietysti vaikka kuinka paljon maailmassa, mutta mitään täältä ei mukaansa saa. Eikä pitäisikään.
Joku on joskus laskenut, että ihminen tarvitsisi vain noin neljä tuntia päivässä tehdäkseen sen, mitä hän itse tarvitsee. Loppu meneekin sitten jo ihan muiden elättämiseen ja rikastuttamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
J. Gagarin :”Esimerkiksi 60-luvulla asuttiin vuokralla ja omakotitalot olivat joko maaseudun perintötaloja tai sitten niitä pieniä rintamamiesparakkeja”
Eikä välttämättä niitäkään. Oman 60-luvun pienen keittiön ja olohuoneen käsittäneen kotini peruselementti oli jonkinlainen vaneri. Mökki oli pystytetty 40-luvun lopulla ja sen iäksi oli suunniteltu n. kolmea kuukautta. Parhaimmilaan meitä asujia oli tuossa mökissä kahdeksan henkeä, ja voi arvata, että iltaisin levitetyt pukkisängyt ja siskonpedit täyttivät koko mökin vähän niin kuin Risto Rasan tyylisesti ”kun koko perhe nukkuu, se täyttää yhden kokonaisen kodin”.
Oma pukkisänkyni oli jonkinlaista ”pussimallia”, eikä pelkkä sänkyyn levitetty lakana estänyt kylmyyttä, joka tunki luihin ja ytimiin vain pussisängyn ohuen patjakankaan ja lakanan läpi. Itaisin piti kietoa peite kokonaan itsensä ympärille, että tarkeni. Muistan kuinka yksi nuoremmista sisaristani jonakin iltana tässä ”kietoutumisvaiheessa” onnistui tönäisemään pukkisängyn kannattimina toimineet laidat pois paikoiltaan ja joutui hätään sängyn laitojen muodostamaan ”pussiin”. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Tässä Tuula Höltän kommentti, joka ei jostain syystä tarttunut tähän:
”Oma Karjalasta sotaa pakenemaan joutunut isäni joutui perheen vanhimpana lapsena ottamaan vastuun perheestään jo 12-vuotiaana. He tekivät uudessa Kanta-Suomeen perustetussa yrityksessään kolmivuorotyötä ja muistan, että kovin isäni tekemä työvuoro kesti kolme vuorokautta vailla ainoatakaan lepohetkeä.
Elämänsä loppupuolella isämme pahoitteli sitä, että hän muistaa omasta lapsuudestaan enemmän kuin meidän lapsuudestamme.”
Ilmoita asiaton viesti
Minä muistan oikein hyvin millaista oli. Isäni, joka rakensi rinamamiestalon, oli linjautonkuljettaja; Kaksi töitä 58 tuntia viikossa ja kaksi vapaata, jotka nekin menivät töissä omissa ja muiden. Yöt hän korjasi vanhaa autorämää, Skoda 1948. Hän kuoli vuonna 1962. Hänen tilipussinsa päätyöstä oli noin 500 markkaa. Rintamamieslainaa maksettiin yhä.
Olin neljäntoista, kun hän kuoli ja minä jouduin matkahuollon baariin kaksivuorotöihin 6-14 ja 14-21 ympäri viikon, palkka: 112 markkaa/kk eikä mitään lisiä.
Silloin pikku-Partneri aski maksoi 1.28, ranskanleipä 69 penniä ja jauheliha 4.80 kilo, lauantaimakkara 2.90, hamppari 1.90 ja sitä rataa. Ostin vähittäismaksulla mokkanahkatakin, joka maksoi 170 markkaa. Maksoin sitä vuoden. En päässyt tansseihin.
Tässä ei kuitenkaan ollut pointtini, vaan siinä että köyhät kantavat harteillaan maailman rikkaat.
Ilmoita asiaton viesti
Pikku- Partner on ollu kallis silloin. Muistan ensimmäisen ostamani tupakka-askin (meitä oli neljä poikaa samalta luokalta kokeilemassa), joka oli pieni Boston. Hinta oli 1,10 mk, vuosi oli 1971 ja paikka paikallinen E- Voima =). Valion jätskipuikon sai silloin tarjouksesta 15-20 penniä kpl. Viikkoraha oli mallia 1,50 mk. Pennin nallejahan sillä sai melko ison pussin =) Maitoa myytiin niistä muovipusseista, joista sitten äidit saivat matonkuteita jälkikäteen…
Ensimmäinen työni oli oppikoulun ohella Anttilan kärrypoikana v.-77, josta sai ruhtinaallisen 5,05 mk/ tunti. Ilta-, lauantai- ja pyhäkorvaukset kylläkin maksettiin. Mopoon sai bensaa alta markan, ja kevariaikana kauhisteltiin, kun hinta nousi yli markan ja alkoi lähetä maidon litrahintaa =)
Ilmoita asiaton viesti
Pennin nallet olivat ihan luxusta.:)
Ilmoita asiaton viesti
Olin kaupassa myyjänä maitopussiaikaan. SOK. Samaan aikaan saa liruttaa myös kylmiön seinästä omaan kannuun niin kutsuttua irtomaitoa. Kun pussien päivämäärä vanheni, niin niistä leikattiin kulma ja pantiin maito irtomaitosäiliöön. Joltain oli vahingossa pudonnut pussin kulma säiliöön ja sitä sitten kunnansihteerin vaimo kaupassa käydessään ihmetteli, että miten tämä on mahdollista.
Monta muutakin temppua tehtiin, jotta kaupan kate paranisi.
Mutta varsinaista irtomaitoa oli se, jota oli pitkin lattioita, kun aina ainakin viisi pussia vuosi.
Ilmoita asiaton viesti
””J. Gagarin: Sen huomaa hyvin, kun kukin vääntää vaikkapa oman 80-luvun alun palkkansa euroiksi ja vertaa sitten hintaindeksin mukaan.””
Jos vertaa esimerkiksi rakennusalan ammattimiesten palkkoja 80- luvulta nykypäivään, niin uskoisin palkkojen laskeneen! Muurari tai kirvesmies tienasi urakkatöissä helposti noin 150mk tunnilta ja tänä päivänä pääsee noin 15-20euron tuntipalkkaan. Lisäksi näissä töissä on viety muitakin etuja, ennen ammattimies teki vain ammattihommia, kun nyt urakoihin sisältyy myös aputyöt, niin tämä lyhentää kulumavikojen tulemista raskaassa ruumiillisessa työssä ja näin lyhentää myös työuraa.
Uskoisin että suuntaus on erittäin yleinen vähän joka alalla, eivät vain palkat ole pudonneet, vaan työkin on tullut entistä rankemmaksi!
Ilmoita asiaton viesti
En usko tuohon 150 markkaan tunti 80-luvulla. Se tekisi kahdeksan tunnin työpäivien ja kahdenkymmenen kuukausittaisen työpäivän mukaan 24.000 markan kuukausiansiot eikä sellaisia ollut 80-luvulla kuin vähintään keskisuurten yritysten toimitusjohtajilla.
Muistan kyllä, että 80-luvun puolivälissä taivasteltiin lihanleikkaajien tähtitieteellisiä palkkoja, kun suurimmat ansiot heillä nousivat 15.000 markkaan kuussa (eli suoraan euroiksi väännettynä 2500 euroon, inflaatio huomioiden tänä päivänä noin 5000 euroa, mikä tietenkin on monille duunareille sellainen tähtitieteellinen palkka).
Mutta pääsääntöisesti ylemmän toimihenkilön, esimerkiksi osastopäällikön, 10.000 markan kuukausipalkka 80-luvun puolivälissä oli jo kova juttu. Vastaa nykyrahassa indeksoituna noin 3000 euroa kuussa. Siihen aikaan siihen yltivät harvat. Ja esimerkiksi huolinta-alalla kansainvälisten kuljetusten ammattitaitoiset liikenteenhoitajat saivat noin 5000 markkaa kuussa, mikä tekee nykyrahassa indeksin huomioiden alle 2000 euroa.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin vain tuntuu, että rahan arvo on nkyisin ihan toinen kuin markka-aikaan. Nykyinen sata euroa tuntuu joillekin olevan kuin sata markkaa muinoin.
Toisaalta, kohta eurollakaan ei saa yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyeuro vastaa ostovoimaltaan vuoden 1974 markkaa. Silloin maksoi kalja kapakassa neljä markkaa ja tupakka-aski vitosen. Bensa maksoi noin 1,50mk litra, maito maksoi noin markan litra ja alimmat palkat olivat siellä 800 markan tietämissä.
Mutta esimerkiksi monikäyttöinen taskulaskin maksoi tonnin, kun funktiolaskimen saa nykyään viidelläkympillä. Väri-TV:t maksoivat noin 2000 markkaa ja myös muiden kodin koneiden kohdalla oli hintataso palkkaan suhteutettuna moninkertainen nykymaailmaan verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kannattaisi sitten varmaankin syödä taskulaskimia.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman taskulaskintenkin syömistä on osoitettavissa, että ruoan osuus ihmisten kuukausittaisista menoista on pienentynyt vuosi vuodelta. Vielä 50-luvulla se oli noin 50%, 60-luvulla 30%, 70-luvulla 25%, 80-luvulla 20% ja nykyään noin 15%. Tässä ei siis ole huomioitu muita päivittäistarvikkeita, vaan pelkästään ruoka.
Ilmoita asiaton viesti
Gagarin: Vai että ruuan osuus vain 15 prosenttia. Tietysti joo, jos syö pelkkää kaurapuuroa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaija-Irmeli :”Ja kas, heti ratsasti paikalle Veli, joka pani orjan raatamaan omaksi hyväkseen.”
Yhden pakkoluovutetulta alueelta paenneen ja kaikkensa sodan vuoksi menettäneen ja yhdenkään valtion ”oikeaoppisen” instanssin koskaan heidän oikeuksiensa puolustamista salliman pienyrittäjäperheen arkea seuranneenna olen samaa mieltä asiasta.
Yhä tänäänkin heitä kuulematta puolueiden ja neuvostasoisten ay- ja työeläkekorporaatioiden palkansaajapäättäjien joukoista ”heti ratsastaa paikalle veli, joka panee heidät raatamaan omaksi hyväkseen” vaikkapa sitten heille sälytettyjen sanktiolakien ja muiden velvollisuuksien lisäksi epämääräisen ”solidaarisuusveron” muodossa välittämättä vähääkään siitä todellisesta työstä mitä he ”vailla saavutettuja etuja” ovat tässä yhteiskunnassa todella tehneet.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin on eliitti, joka on ihan oma luokkansa. Pitää paikkansa. Ja tämäkin luokka on työtätekevien ihmisten elätettävä.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tässä niin pitkää aikaa ole, kun rikkaille annettiin kaikenlaiset verohelpotukset.
Köyhien kurjistamisesta on koko ajan kyse. Ja osaltaan tämä ”vauraus” perustuu niiden ihmisten työhön, jotka raatavat kuusitoista tuntia vuorokaudessa jossain hikipajassa ja luontaisetuna saa nukkua laittialla ompelukoneen vieressä.
Minusta olisi korkea aika ruveta ajattelemaan asioita ihan toisesta päästä. Mitkä ovat ihmisten todelliset tarpeet? Miten ne tarpeet kohtuullisesti tyydytetään luontoa ja ympäristöä säästäen?
Tavoitteena ei tarvite ollakaan materiaalinen rikastuminen, vaan hyvä elämä. Kaikille.
Ilmoita asiaton viesti
””J. Gagarin: En usko tuohon 150 markkaan tunti 80-luvulla.””
Urakkatöitä tekevälle muurarille tai timpurille, palkka oli hyvin tavanomainen 80-luvulla. Tiedän jopa muutaman koristerapparin tienanneen tuntipalkkana kaksisataa markkaa tunnilta. Johon tänä päivänä ei euroissa pääsee mitenkään!
Mutta nämä palkat ovat kesäajan palkkoja ja vuositulot tasaantuivat yleensä talvityöttömyydellä, aivan kuten nykyäänkin, tosin pienemmässä mittakaavassa, koska palkat ovat pudonneet!
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla, että nimenomaan rakennustöissä oli ammattitaitoisen työvoiman tuntipalkka suhdannehuipun aikaan todellakin korkeampi kuin nykyään. Varsinkin, kun nykyään käytetään hyvin paljon ulkomailta värvättyä työvoimaa. Tämä on kuitenkin poikkeus, joka vahvistaa säännön. Muistan kyllä, että raudoittajien palkoista silloin puhuttiin legendaariseen sävyyn, kuin Münchausenin tarinoista.
Ilmoita asiaton viesti
Tuli mielenkintoinen kysymys mieleen:
Kenellä kansanedustajista on velkaa vähemmän kuin 20000 e? Entä nollavelkaiset?
Ilmoita asiaton viesti
Tiettävästi vain ”kirkonrotat” ovat nollavelkaisia, mitä nyt työkseen käyvät pankin marmorilattioille kuraa kantamassa velkaa mankuessaan, sulaa ilkeyttään.
Voi että, osaa sitten köyhä pelkällä tarpeettomalla olemassaolollaan aiheuttaa agressioita ”parempien” harmiksi ja haitaksi, menee bisneksetkin kuralle, ei tule mistään mitään.
Ja vieläpä nämä ”kirkonrotat”, vakavalla naamalla jutteleevat tasa-arvosta, sitä myös demokratiaksi kailottaavat.
Nyt tarvitaan poliisia ja pitkiä pamppuja!
On maailma mennyt malliinsa, ihan mahdotonta meininkiä.
JK1 Huomenna, residenssissäni, olen järjestänyt asiaan vihkiytyneille konjakki-illan maistajaisineen, ei porssastelijoille, sillä tyyliä olla pitää, vaikka vähän huonompaakin.
Tervetuloa
JK2 Jos kysytte, missä on minun residenssini, niin vastaukseni on, että siellä missä Te Rakkaat Ystävät viihdytte parhaiten.
Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Paikallisesti ja juuri nyt, konjakkiin tutustuessamme, hetkellisesti liitelemme rahvaan yläpuolella, eikä hassummaltakaan tunnu.
Ilmoita asiaton viesti
Hauskaa olla pitää. Mitäs me niistä, kun ei nekään meistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän en osaa vastata, mutta tiedän, että eduskuntaan on pyrkinyt ja päässyt melkoinen joukko ylivelkaantuneita ihmisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Omistaminen on rasitus ja siitäkin huolimatta roina viihtyy nurkissa.
Muuten, on tämä Mr Kakkariini rohkea jannu urputtamaan, vaan mikäs siinä kun kaikkeen on valmis mielipide ja kaiken tietää, todellinen ropleeminratkoja, Teitä nyky-Suomi tarvitsee.
Kateeksi käy näin monumentaalisen häikäisevä innovatiivisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Olin ennen läheisen kuolemaa nollavelkaisuuden saavuttanut omalla työlläni ja TYYTYMISELLÄ.
Ja ihan lämpimästä mökistä sitä kirjoitan tähän.
siinä kun nyt vaan on sellainen juttu, että tietyn lainamäärän omaavat ’kansanedustajat’ saavat hyvin pian pestiinsä astuessaan kirjeen jossa lukee hyvin kylmästi:
-Eiköhän se ole **matti meikäläinen** kaikkien etu, että Meidän etu on sinun suurimman mielenkiintosi kohteena. Heippa.
Ilmoita asiaton viesti
sk
Etpä lainkaan hassummin ole elämääsi junaillut, ei ne isot velat, vaan ne pienet menot, Ou Jee, onnitteluni Sinulle, omakohtaisesti ole samoilla linjoilla, ollut koko elämäni.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä ole minullekaan paljon mitään kertynyt lukemattomien kirjojen lisäksi. Eläke on pieni, koska meni 20 vuotta pyrkiessä omavaraisuuteen ja liialliseen yrittämiseen:)
Alkupään 10 työvuotta katosi päättäjien toimesta. Aloitin työeläkkeen maksamisen 14 vuotiaana, mutta sitä ei lasketa.
Pienestä eläkkeestäni (800 euroa/kk) huolimatta olen hyvin tyytyväinen. Minulla on kaikkea enkä tarvitse mitään erikoista. Kaiken, mikä liikenee, annan lapsenlapsilleni.
Toistaiseksi raha on riittänyt ruokaan ja lääkeisiin. Mitään muutahan vanha ihminen ei tarvitse.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään este huutaa maailman todellisten vähäosaisten puolesta.
Ilmoita asiaton viesti
Työn tuottavuus on kohonnut valtaisasti sitten 60-luvun. Samalla kehittyneiden teollisuusmaiden piirissä ihmisten tavaraympäristö on täydellisesti uusiintunut. Niinpä elintason, elämäntyylin ja rahapalkan keskinäisen suhteen yksikäsitteinen määrittely on tehtävänä vailla mieltä.
Vielä tänäänkin pienessä mökissä tai jo maksetussa osakeasunnossa voi elää ilman nälänhätää tai vailla huutavaa puutetta muutaman sadan kuukausitulolla – mutta vain olettaen, että ei käy missään, ei harrasta mitään, ei ole sairas eikä ole sosiaalisia rientoja, lapsista puhumattakaan.
Tilanne muuttuu ratkaisevasti, jos monien perheiden tapaan asuu esim. valtaosin velaksi hankitussa asunnossa. Mitä väljempää on ja mitä enemmän lapsille on varattu fyysistä ja henkistä liikkumatilaa, sitä niukemmaksi käy pieni- ja keskituloisenkin perheen rahamarginaali kuukauden vaihtuessa.
Oma vaikutuksensa on tietenkin työpaikalla, sen sijainnilla tai työn puuttumisella. Kaikkineen olen sitä mieltä, että mikään yleinen puhe ”keskiluokasta” tai vastaavista teoreettisista yhteiskunnan kerroksista ei ole kovinkaan hedelmällistä tässä yhteydessä.
Edellä ei vielä käsitelty lainkaan sen varakkuuden tai varattomuuden periytymisestä aiheutuvia vaikutuksia elintasoon, joka laajalti näkyy nykyisten 20-40 vuotiaitten ikäluokkien elämässä. Varakkaiden perheiden jälkeläisten lienee melko mahdotonta ymmärtää tai päästä yleensä milloinkaan sopimukseen mistään tulonjakoon liittyvistä perusasioista pienituloisempien tai täysin omillaan aloittaneiden ikätovereittensa kanssa.
Railo on aivan liian suuri ja hallituspolitiikka on sitä kasvattanut tutkimustenkin mukaan viime vuodet melko piittaamattomasti. Tässä riittää setvittävää tuleville hallituksille ja poliitikoille. Eikä Soini-ilmiö persuiluineen jää viimeiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän tekee mieli lisätä, että ollaan kovaa vauhtia palaamassa takaisin sääty-yhteiskuntaan, jos muutosta ei tule.
Köyhille saarnataan monin eri tavoin nöyryyttä, jotta rikkaille jäisi enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyajan kapitalistienen järjestelmä juontuu pitkälti Taylorismista eli 1900-luvun alussa kehitetystä uudesta tavasta organisoida yritys epädemokraattisesti ja ”tieteellisen rationaalisesti”. Tälläista yritysten organistoitumisrakennetta ollaan opetettu kauppatieteissä ”tieteellisenä johtamisena” ja sitä ollaan sovellettu kaikkialla maailmassa, niin sosialistisessa Neuvostoliitossa kuin natsi-Saksassakin. Taloyr itse uskoi että tällainen suorastaan vallankumouksellinen yrityksen organisaatio rakenne poistaisi korrupion, tehottomuuden, josta erityisesti poliitikot hänen mukaansa ovat traditionaalisesti kärsineet.Taylor oli sitä mieltä, että tällaisessa järjestelmässä ”Yksilön valinnanvapaus minimoitaisiin systeemein ja rahallisin palkkioin. Tuotannon depersonalisaatio olisi avain menestykseen.” Esimerkiksi Neuvostoliitossa hyödynnettiin taylorismin amerikkalaisia asiantuntijoita tehokkaasti, minkä vuoksi noin kolme neljäsosaa Neuvostoliiton teollisuudesta oli itse asiassa amerikkalaisten ansiota. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen saman ideologian perineet amerikkalaiset asiantuntijat alkoivat häärätä kapitalistisen Venäjän kimpussa. Kyseinen oligarkkinen rationaalinen organisaatiorakenne ei tietenkään koskaan ole pettänyt, ainakaan sitä teknokraattista luokkaa jonka se on tuottanut. Ongelma on kuitenkin siinä, että tämä rakenteen hallinnalle perustuva tiede on menettänyt vähitellen kosketuksensa sekä reaalimaailmaan rakenteen ulkopuolella että moraaliin.Se mitä kauppatieteissä opetetaan nykyään erityisesti, on sosiaalinen anarkia -moraaliton, epäsosiaalinen oman edun tavoittelu, jossa puuttuu kaikki yksilön oman edun tavoittelua hillitsevät elementit.Nämä kaksi seikkaa -sekä koulutuksen abstrakti pinnallinen teoreettinen anti sekä sosiaaliseen anarkiaan kannustaminen on johtanut todellisesta tuotannosta eristäytyneeseen teknokraattiseen eliittiin, joka mieluummin hakeutuu pankkisektorille ja palvelusektorille kuin tuottaviin yrityksiin ja joka mieluusti eristäytyy muutenkin reaalimaailmasta omiin jälkiteollisiin asutuskeskittymiinsä kauas teollisuusalueista. Näin ollen voidaan sanoa, että länsimaiden bisneseliitistä on tullut yksi länsimaiden suurimmista taloudellisista ongelmista, sillä heillä ei ole koulutusta tuottaville aloille vaan pankkisektorille ja konsultointifirmoihin. Lisäksi näistä teknokraateista on tullut uhka länsimaiden sivistykselle, sillä kulttuurin rationalisaatio tarkoittaa ennen kaikkea analyyttisen älyn ylikorostamista ja muistin halveksuntaa. Nämä bisness ihmiset eivät mielellään lue historiaa eivätkä filosofiaa, vaan heitä he ovat ammatillisesti erikoistuneita manipulaattoreita, jotka kärsivät samanaikaisesti voitontavoittelun pakkomielteestä että vakavasta historiallisesta amnesiasta. Esimerkki näiden abstrakteissa pilvilinnoissa elävien rationaalisten teknokraattien lähestymistavasta todellisuuteen on sotateollisuuden kaupallistaminen vientituotteeksi, mikä alkoi Kennedyn hallituskaudella USAssa, DeGaullen hallituskaudella Ranskassa ja Wilsonin hallituskaudella Britanniassa 1960-luvulta lähtien. Rationaalinen oletus kaiken takana oli, että aseiden myyminen oli keino vahvistaa maan omaa aseteollisuutta, mikä vahvistaisi kansallista itsenäisyyttä. Kun aseiden vienti ei vetänyt johtuen uusien kolmannen maailman valtioiden rahapulasta, niin nämä nerokkaat teknokraatit alkoivat rahoittaa omaa asevientiään halvalla lainalla ja rahallisella avulla kohdemaihin. Kyseessä oli inflatorinen kierre, jossa luotiin velkaa tuottamattomien hyödykkeiden tuotannon rahoittamiseen. Lisäksi tämä lisäsi kannustetta sodille, sillä myös uudelleenrakennus on taloudellisesti kannattavaa touhua. Serauksena on luonnollisesti kansainvälisten suhteiden vääristyminen, valtioiden oman turvallisuuden haavoittuvuuden lisääntyminen ja tätä kautta yhden tärkeimmän demokraattisen periaatteen eli kansallisen turvallisuuden alistaminen hyödykkeeksi, joka voidaan myydä ”hyvään hintaan”(tai huonoon) Lähi-idän öljyvaltioille, teroristeille tai Kiinan kommunistiselle kansantasavallalle. Nämä samat jatkuvasta amnesiasta kärsivät hallinnon ammattilaiset ylistävät täten milloin mitäkin talouspoliittista oivallusta ja innostuvat silloin tällöin hajottamaan vaurautta, hyvinvointia ja turvallisuutta tuottavia tai ylläpitäviä rakenteita uuden absoluuttisen ideologisen hurmoksen vallassa – viimeisinä villityksiä ovat kaiken yksityistäminen ”tehokkuuden” nimissä ja ajattelumalli, jossa länsimaiden tulee tuhota oma teollisuutensa ja keskittyä siihen sektoriin joka ”ei ole halpaa”. Tarkoittanee, että teknokraattinen bisnesseliitti tietää kyllä, että mikä on kallista. Ei ihme, että heitä ei voi verottaa. Eiväthän edes heidän lapsensa käy julkisia kouluja tai käytä julkisia palveluita, joten miksi heidän pitäisi alentua maksamaan niistä? Oman edun ajattelu on vain rationaalista.
Ilmoita asiaton viesti
Eila Jokimaa, Sinua armastan, vaan kirjoittele lyhyempää tarinaa, koska kuka sellaista pitkänvetelää tänäpäivänä edes viitsisi läpilukea, siis asiaa ja lyhyttä, ota uusiksi ja laita asiat tärkeysjärjestykseen, Kiitos!
Sinulla ei lainkaan ole hassumpia mielipiteitä ja Sinua luen, pakkotiivistäen, juupa juu, suoraan Juupajoelta.
Ilmoita asiaton viesti
Eila: Mielenkiintoisia ajatuksia ja näkökulmia sinulla.
Neloselta tulee sarja Keskisen kyläkaupasta, missä jo toinen sukupolvi ilmeisesti häärää. Siinä nuori Keskinen kertoi ryhtyvänsä opiskelemaan kauppatieteitä, vaikka hänen mielestään siinä ei paljon järkeä olekaan. Riittää, kun ostaa halvalla ja myy sopivalla hinnalla.
Jotkut kuvittelevat, että lisäarvo syntyy kaupassa ja markkinoilla, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka se heittäisi sen niin sanotun ensimmäisen kiven. Laittaisi edes yhden pahaäänisen kellon keväisen mourukissan kaulaan? Hengailisi Hankenin ympärillä kuin taas hutsuja etsien. Heittäisi pilaantuneita nakkeja (allegoria) koirille … Että edes ohuen rautalangan saisi taipumaan ja edes muutamalle mutkalle kaikkien nähtäväksi. Eikö kukaan?
Ilmoita asiaton viesti
Vaan kun eivät ota kuuleviin korviinsa, vaikka kellot soivat kaiken aikaa.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusi…
Ilmoita asiaton viesti
Kaija Irmeli Arvola-Olin, kunnioitan Sinua, elämänkokemuksiasi, suoranäköisyyttäsi, ikääsi unohtamatta, kun sitä ei täkäkäisillä kataisilla eikä urpilaisillakaan näy olevan.
Voi, että meikäläistä kyrsii, näin kataisittain.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Markku! Niin ottaa päähän minuakin, että ei tässä kohta enää tiedä, mitä tekisi:) Olisi paljon maailmassa töitä.
Ilmoita asiaton viesti
Muistuu mieleeni eräs sketsiohjelma 80-luvulta, jossa esitettiin Suomen rikkaiden tunnusmelodia. Se oli Unto Monosen tango, joka alkoi sanoin:
”Meitä ei kukaan voi koskaan verottaa…”
Naureskelin sille silloin, niin kuin hyvälle oivallukselle tuleekin, vaikka en sketsin laatijoiden kanssa ollutkaan samaa mieltä. Tulipahan nyt mieleeni tuokin tästä Kaija Irmelin blogin otsikosta.
Ilmoita asiaton viesti
Juu ja kaikenlaisista virkamiehistä lauletaan, että meitä ei kukaan voi koskaan erottaa… ja ay-pomoista, että meitä ei kukaan voi koskaan erottaa, ikuinen tämä liittomme on… Nykyisin se taitaa kyllä olla jo liitomme…
Ilmoita asiaton viesti
Rikkaita ei voi verottaa, koska rikkaat verottavat. Eikö Honeckerilla ja sen kavereilla ollut loppujen lopuksi todella hyvät oltavat? : D
Ilmoita asiaton viesti
No pitihän jonkun tietysti sanoa tuokin:D
Aika vaatimatonta se sitten loppujen lopuksi oli verrattuna moniin muihin.
Mutta saihan hän ajella folfolla, kun kansa rakensi Ikealle huonekaluja.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkin aikanaan huvikseni Suomi-DDR-seuran kirjanpitoa Kansan vai oliko se Työväen arkistossa. Kaikki rahat tulivat seuraan puheenjohtajan allekirjoittamilla käteiskuiteilla, muutama kymppitonni kerrallaan. No pitihän tämäkin vielä sanoa : D
Ilmoita asiaton viesti
Niin varmaan tulikin ja muovikassissa loput:)
Ilmoita asiaton viesti
Pidän tämän palstan atmosfääristä. Kirjoitettakoon melkein mitä vain, luenpa mielelläni.
Kovin monta kuusisarvista kusipäätäkään ei taida olla kirjoittajien joukossa (?) – vai onko sellaiset ihmeotukset ohjailtu niin sanotusti pysyvästi tarpeilleen.
Pääasiaan eli rikkaiden verotukseen palaten, eikös rikkaiden luokka aikoinaan syntynyt veroja kuninkaalle enemmän tai vähemmän vakivaltaisesti keräävistä aikansa ”sankareista”. Eihän silloin kerääjää voinut sakottaa siitä, että keräsi niin hyvin kuin keräsikin. Sitäpaitsi kerääjällähän oli kuninkaan antama suostumus ottaa ”prosentit päältä” keräämistään verorahoista. Tänä päivänä me emme ole antaneet prosenttejamme muille kuin kenties kirkolle ja ammattiyhdistysliikkeellemme.
Tämän päivän ongelmamme onkin siina, että vaikka yleisen verotusoikeuden ei saisi antaa ryöstäytyä kaiken maailman kuppareille, niin miten voisimme estääkään sen, erityisesti kun ihmiset sohvaperunaisuuttaan äänestävät niin paljon kokoomusta!??
Näitä tämän päivän ”laittomia verottajia” on kuin kansanlaulussa ”niin paljon kun metsässä on synkkiä puita, niin pajon on sortajia”:
– energia- ja sähköyhtiöt, erityisesti atomivoimaa tuottavat
– tietoliikenteen harjoittajat, teleoperaattorit
– pankkiirit ja finanssilaitokset
– vakuutusyhtiöt
– suurten liikekeskusten (ihan ite kansakoulupohjalta tehtyjen ”iteaparkkien”) omistajat ja tietysti suuret byrokratisoituneet keskusliikkeet alamaisjakelijoineen
– sellunkeittäjät ja monet muutkin metsäyhtiöt
– sementin ja muiden rakentamisen bulkkitavaroiden tukkurit
– maatalousyrittäjiä riistävät ”omat” keskusorganisaatiot
– aluerakentajat ja heidän jatkeenaan toimivat suurrakentajat
– autokatsastamot, hammaslääkäriyritykset, kaupalliset terveyskeskukset ja monet muut niskan päälle yrittävät yrittäjäryhmät
– VR:n liiketalousjohto jonka sisäisen merkonomimentaliteetin pohjalta rautateillemme on jo aikaansaatu lukemattomia hankaluuksia (italialaispendeliinot, lumenputsaushäiriöt, suojaamattomat virtalähteet, lipunmyyntijärjestelmän kangertelu, hinnoittelulla kekkulointi, tiedotuksen heikkous jne.), joiden tarkoitus on pohjimmiltaa ajaa pitkän päälle rautatiet alas niinkuin USA:ssa tapahtuikin (muistakaamme erään USAn ent. presidentin lausunto että junanhan voi ryöstää kuka sivistymätön p.o. suivaantunut merkonomi mutta koko rautatieden ryöstämiseen tarvitaan ylempää akateemista oppineisuutta).
Poikki nyt, joskus kenties lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos:)
Näin tämä maailma nyt makaa. Mutta ei ole pakko. Kunhan ihmiset vain saataisiin ymmärtämään.
Moninaisin keinoin on ihmisiä ryöstetty maailman sivu.
Leo Tolstoi kertoo Ylösnousemuksessa, miten maan ryöstäjät säätivät Venäjällä monenlaisia lakeja, jotta saivat lähettää varsinaiset maanomistajat (köyhät talonpojat) hilut kintuissa Siperiaan. Tällaisia lakeja oli kaikenlaisista rikkomuksista aina kortinpeluusta sitä pahempiin.
Karmaiseva oli näiden ihmisten kohtalo. Karmaisevin kertomus siitä, että nokkelimmat vangit lähtivät parin kaverin kanssa karkumatkalle ja söivät ne sitten nälän ylättäessä Siperian tundralla.
Ilmoita asiaton viesti