*

Kaija Olin-Arvola Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa.

Kansalaissota

SUOMI 100 -juhlapöhinä jatkuu vuoteen 2020 uuden logon alla!

Loppiainen hyvin, kaikki hyvin? No jaa. Moni kyllä jo huokaisi helpotuksesta Suomi 100 -keskustelun lopulta jäätyä historiaan, mutta oikeasti se vain kiihtyy nyt kansalais/vapaussodan 1918 satavuotispäivinä. Juhlavuotta ja -mieltä riittää vielä. 

Vuoden 1918 sisällissodasta

Olen katsellut joitain valokuvia Suomen sisällissodan ajalta. Niistä jollain tavalla tulee mielestäni esiin se, ettei sota olisi ollut mikään välttämättömyys Suomelle. On punaisia, verrattain siisteihin vaatteisiin puettuja, joilla oli aikaa mennä valokuvaamoon ryhmäkuvaan sotaa ennen tai sen keskellä. On myös valokuva punakaartin esikunnasta, jossa miehiä on pöydän ääressä erittäin siisteissä puvuissa. Ilmeet tosin ovat vakavan oloisia molemmissa valokuvissa olevilla miehillä.

Lipposen keskitysleirikaunaa ei olisi kaivattu

Koulutettuna historioitsijana olen ihmeissäni seurannut keskustelua, olivatko punavankileirit 1918 - 1919 keskitysleirejä.

Minusta vikaa on keskustelun molemmissa puoliskoissa.

Mannerheim ja Suomen kansa - sotien ja ylivaltojen armoilla

Suomen satavuotinen historia ja monien sotiemme painajaismaiset tapahtumat ovat mykistävää luettavaa. Suomalaisten ja sotilaiden selviäminen ja sodanjälkeiset tapahtumat eivät jätä ketään kylmäksi. Toisille talvi- ja jatkosodan päättyminen olivat suuren ilon ja helpotuksen aikoja, toisille taas suurten menetysten ja elämättömän elämän tosiasioita – oli isiä ja naisia, jotka eivät palanneet, tuli leskiä ja orpoja, jotka jäivät kovan elämän puristukseen. On suoranainen ihme, että sotiin joutunut Suomi on nyt olemassa itsenäisenä, hyvinvoivana menestysvaltiona.

Vappupuhe

Pidetty 1.5.2017 muistokäynnillä punaisten puolella taistelleiden, kaatuneiden ja vankileireillä tuhoutuneiden muistomerkillä.
 

99 vuotta sitten Suomen julma luokkasota tuli päätökseensä. Kymmenet tuhannet menehtyivät teloituksiin, nälkään ja sairauksiin vankileireillä. Heitä olemme kokoontuneet muistamaan tänään.

Isoisäni, rakkaani!

Isoisäni Oskari, kirjoitan Sinulle aikalaiskirjeen maailmasta, johon olen syntynyt tyttäresi tyttärenä.

Olen kuullut Sinusta hienoja tarinoita. Olit rakastanut pientä Milka tyttöäsi suunnattomasti. Iloitsit hänestä ja nostelit rinnoillesi todeten, että tämä tyttö saa käydä kouluja toisin kuin isäsi. 

Olit työväenyhdistyksen jäsen kuten puolisosi Hildakin. Olitte köyhiä, mutta onnellisia. Kokonainen tulevaisuus näköpiirissänne.

Isäsi oli kuollut jo ennen syntymääsi, joten sait äitisi sukunimen, Immonen.

Tytön sisin olemus

Punaisten teloitusta kuvaava juhlaraha toi jälleen mieleeni oman vaarini Viktor Lindellin kohtalon. Ja jälleen kerran sydämeni särkyi ihmisten julmuuden ja empatiakyvyn puutteen edessä. Näitä katkeria kokemuksia on varmaan minun lisäkseni lukemattomilla muilla, jotka asioita ovat selvittäneet.

 

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä